|
Kun mun kultani tulisi,
armahani asteleisi,
tuntisin ma tuon tulosta,
arvoaisin astunnasta,
jos ois vielä virstan päässä
tahikka kahen takana.
Utuna ulos menisin,
savuna pihalle saisin,
kipunoina kiiättäisin,
liekkinä lehauttaisin;
vierren vierehen menisin,
supostellen suun etehen.
Tok\' mie kättä käppäjäisin,
vaikk\' ois käärme kämmenellä;
tok\' mie suuta suikkajaisin,
vaikk\' ois surma suun edessä;
tok\' mie kaulahln kapuisin,
vaikk\' ois kalma kaulaluilla;
tok\' mie vierehen viruisin,
vaikk\' ois vierus verta täynnä.
Vaanp\' ei ole kullallani,
ei ole suu suen veressä,
käet käärmehen talissa,
kaula kalman tarttumissa;
suu on rasvasta sulasta,
huulet kuin hunajameestä,
käet kultaiset, koriat,
kaula kuin kanervan varsi.
|